Maine Coon HD analyysi (osa 1)

Johdanto - Mikä on lonkkadysplasia?

Kissojen lonkkadysplasia (HD, Hip Dysplasia), tarkoittaa lonkkanivelen epämuodostumaa. Lonkkamalja voi olla liian matala tukemaan reisiluun päätä. Reisiluun pää ei asetu hyvin lonkkamaljaan, mikä voi myös johtaa nivelruston rappeutumiseen. Kun nivelruston rappeutuminen on edennyt pitkälle, luut koskettavat toisiaan, mikä on kissalle erittäin tuskallista ja voi johtaa ontumiseen. Niveltulehdus voi pahentaa tilannetta kissan vanhemmalla iällä. Vaikeassa lonkkadysplasiassa lonkkaleikkaus on joskus väistämätön elämänlaadun parantamiseksi. Lonkkadysplasiaa esiintyy yleisesti koirilla ja muilla nisäkkäillä, kuten hevosilla, lehmillä, vuohilla sekä ihmisillä.

Lonkan dysplasia kissoilla

Monet kasvattajat eivät vielä testaa kasvatuskissoja lonkkadysplasia varalta. Maine Coon kasvattajat ovat kuitenkin olleet aktiivisimpia HD - testaajia (5329 HD -tulosta). Ei siksi, että HD olisi erityisesti Maine Coon rodun ongelma, sillä sitä esiintyy kaikissa rodussa. Maine Coon kasvattajat ovat huomanneet tämän ongelman ja päättäneet sen vuoksi perustaa terveysohjelman ongelman seuraamiseksi ja hallitsemiseksi.

PawPedisin tietokannasta löytyy 279 arvioitua lonkkakuvaa Brittiläisestä lyhytkarvasta/pitkäkarvasta. Muiden rotujen röntgenkuvia sinne ei ole lähetetty paljon. Tässä artikkelissa keskityn Maine Coon rodun kuvien analyyseihin, koska se on ainoa rotu, jolla on riittävästi tietoja luotettavan analyysin tekemiseksi. Mutta ensin, näytetään kaavio, jossa on esitetty Maine Coon rodun ja muiden rotujen tuloksia. Ainoastaan Brittiläisen lyhytkarvan/pitkäkarvan analyysitulosten määrä riittää luotettavaan vertailuun. Muiden rotujen tulokset ovat vain viitteellisiä, sillä tuloksia on liian vähän.

Jotta ymmärrät paremmin tämän kaavion ja tämän artikkelin muut osat, avataan ensin mitä HD statukset tarkoittavat. Nämä tiedot ovat Pawpedsin verkkosivustolta:

• Normaali: hyvät lonkat, ei poikkeavuuksia
• Borderline: rajatapaus, ei aivan täydellinen rakenne, mutta ei voimakkaasti dysplastinen (vuonna 2013 sovittiin, ettei Borderlinea enää käytetä, mutta käytännössä sitä ei käytetty enää sen jälkeen, kun Per Eksell vaihtui Lars Audelliin vuonna 2014)
• Grade 1: lievin dysplasian muoto
• Grade 2: kohtalaisesti vialliset lonkat
• Grade 3: vakavasti vialliset lonkat

Ennen kaavioiden tulkitsemista, sinun on tiedettävä kaksi asiaa:

• PawPedsin HD -terveysohjelmassa molemmat lonkat arvioidaan erikseen ja ne saavat oman tuloksensa. Tätä analyysiä varten on tuloksista valittu vain huonompi. Esimerkiksi, jos kissalla vasen lonkka on normaali ja oikealla grade 2, tässä analyysissä se katsotaan olevan grade 2. Ota huomioon, että kaikissa tämän artikkelin kaavioissa kissa arvioidaan huonoimman lonkan mukaisesti.

• Nämä tiedot on otettu PawPedsin terveystietokannasta 12. heinäkuuta 2020. Tässä analyysissä on mukana ainoastaan siihen mennessä rekisteröidyt tulokset.

Kaavio 1: HD roduittain

Kun katsot kaaviota 1 näet, että 59,3 %: lla terveysohjelmassa testatuissa Maine Cooneista on normaalit lonkat. Brittiläisellä lyhytkarvalla/pitkäkarvalla tämä luku on paljon pienempi, 39,4 %, mikä osoittaa, että tällä rodulla on suuri HD - riski. Oikealla oleva kokonaispalkki kertoo enimmäkseen Maine Coonien tilanteesta, koska 93 % tuloksista on Maine Coonien tuloksia. Brittiläinen lyhytkarva/pitkäkarva vaikuttaa lukuun jonkin verran ja muiden rotujen tuloksia on vain vähän (118). Älä päättele palkista Muut rodut (Other breeds) virheellisesti, että HD ei olisi ongelma kaikissa roduissa. Useimpien rotujen osalta testituloksia ei vain ole. Nämä 25 tulosta jakautuvat 14 eri rodulle eivätkä kerro mitään. Huomaa myös, että Persialaista/Exotic, Devon Rexiä, Siperialaista ja Norjalaista metsäkissaa koskevat tiedot ovat liian vähäiset hyvän yleiskuvan saamiseksi rodusta. Mutta kun katsot  OFA-tilastoja Persian/Exoticin ja Devon Rexin osalta, ne osoittavat samoja huolestuttavia lukuja. Tämä voi olla varoitusmerkki ja olisi hyvä testata näitä rotuja enemmän, että nähtäisiin niiden tilanne tarkemmin.

PawPeds suosittelee niiden kissojen jättämistä pois kasvatuksesta, joiden huonompi lonkka on arvioitu tasolle melko vakava (moderate, grade 2) tai vakava (severe, grade 3) lonkkadysplasia. Koko testatun populaation osalta tämä tarkoittaa, että 16,9 % suositellaan jättämään pois kasvatuksesta. Testatuista Maine Cooneista 16,1 % ei suositella kasvatukseen ja Brittiläisestä lyhytkarvasta/pitkäkarvasta vastaava määrä on 31,9 % (lähes kaksinkertainen määrä).

Loput tästä analyysistä koskee vain Maine Coonin testituloksia, koska tietomäärä on riittävän suuri, jotta voidaan nähdä suuntauksia ja etsiä mahdollisia riippuvuussuhteita.

HD -kehitys vuosittain (Maine Coon)

Edellisessä kaaviossa 1 näit Maine Coon rodun (MCO) HD - tulokset (neljäs palkki). Seuraavaksi levitetään tuloksia ja jaetaan ne eri vuosille. Valkoinen katkoviiva näyttää HD - analyysien määrän kyseisenä vuonna. Analyysi alkaa vuodesta 2000, sillä ennen sitä tuloksia oli liian vähän. Vuonna 2008 on tehty eniten HD - arviointeja koko HD - terveysohjelman aikana.

Kaavio 2: HD kehitys jaettuna vuosille

Voit nähdä, että nykyinen tilanne on paljon huonompi kuin kaaviossa 1 esitetty kokonaistulos. Vuonna 2019 vain noin 40 %:lla arvioiduista MCO: ista oli normaalit lonkat. Tämä MCO: n tämänhetkinen tilanne on hyvin lähellä Brittiläisen lyhytkarvan/pitkäkarvan palkkia kaaviossa 1. Suuntaus näyttää olevan laskeva, jolloin mahdollisuudet saada normaali tulos lonkkakuvauksessa laski lähes 30 % vuodesta 2014. Grade 2 ja 3 lonkkien osuudessa tapahtui myös laskua, mutta muutos on vähemmän jyrkkä kuin tuloksissa grade 1 ja normaalitulokset.

Kaavio3: grade 2 or 3 tulokset

Kaaviosta 3 näet vuosittain, kuinka monella HD - testatulla kissalla oli joko grade 2 tai grade 3, joita ei suositella jalostukseen. Voit nähdä, että tämä nouseva suuntaus alkoi vuodesta 2012. Välissä oli joitain enemmän tai vähemmän "hyviä" vuosia, kuten 2014 ja 2018, jolloin "vain" 16 prosentilla kissoista on vakava lonkan dysplasia. Kun HD -ohjelma alkoi, jalostuksesta suositeltiin jättämään pois 12 % populaatiosta. Vuonna 2019 tämä kaksinkertaistui jopa 25 %:n. (Vuosi 2020 vaikuttaa lupaavalta, mutta tuloksia on vain 12. heinäkuuta saakka, tosiasiassa 12. toukokuuta saakka, jos otetaan huomioon 60 päivän odotusaika ennen julkaisua.)

Kysymys kuuluu: Miksi HD ongelma näyttää lisääntyneen viimeisten 7–8 vuoden aikana?

Mahdolliset selitykset:

1. Mitä isompi sen parempi? Monet kasvattajat näyttävät valitsevan isompia ja painavampia kissoja. Myös kissanpentujen liiallinen ruokinta, joka saa painon nousemaan mahdollisimman nopeasti, voi vaikuttaa haitallisesti lonkkaniveliin. Vuonna 2019 tehty tutkimus osoitti yhteyden painon ja HD:n välillä. Isommilla ja painavammilla kissoilla on suurempi riski saada HD.

2. Maine Coonin suosio on räjähtänyt noin vuonna 2015, mikä on lisännyt kissatehtaiden ja takapihakasvattajien määrää ympäri maailmaa. Nämä vähät välittävät rodun terveydestä tai suojelusta ja tavoittelevat ainoastaan suurta myyntiä. Kasvatetaan vain suurta kokoa, käytetään korkeaa sisäsiitosta tai ylikäytettyä linjaa eikä kissaa tai sen sukua ole HD-testattu tai on testattu vain vähän. Tietysti on myös uusia hyviä kasvattajia, mutta heitä on vähemmistö ja heiltä myös tulee paljon vähemmän kissoja kuin suurista kissatehtaista.

3. Terveysohjelmaan tuotiin monia testaamattomia linjoja, joiden vanhempien tai isovanhempien lonkkien tilasta ei ollut tietoa. Uusien linjojen HD-testaus on hyvä asia, mutta niistä on suurempi riski löytää huonoja HD tuloksia, mikä vaikuttaa tuloksien keskiarvoon negatiivisesti. Ruotsilla on ollut suurin vaikutus HD-ohjelmaan. Vuodesta 2012 lähtien Ruotsi on lieventänyt kissojen tuontia Ruotsiin koskevia sääntöjä, mikä on vaikuttanut maahantuotujen kissojen määrään. Tuonti Itä -Euroopan maista on kukoistanut vuodesta 2015. Näillä linjoilla on huonoja HD - testituloksia, sillä näiden maiden kasvattajat eivät osallistu HD - terveysohjelmaan (ainakaan vielä). Kaaviosta 10 näet, että niiden HD - testattujen kissojen määrä, joiden vanhempien lonkat eivät ole tiedossa, on kasvanut valtavasti vuodesta 2016 alkaen.

4. Useimmat MCO -kasvattajat käyttävät kasvatuskissoja, joiden geenit ovat 70 %:sti samoja. Tavallisen Maine Coonin geeneistä 70 % koostuu viiden suosituimman kantaisän geeneistä. Jos jollain näistä kantaisistä on ollut HD, siitä on vaikea päästä eroon, varsinkin jo risteytämme vain kissoja, joilla on tämä sama geeniperinä (poikkeuksena NewFoundation kissat).

5. Vuonna 2014 Rajatapaus, Borderline -tila poistettiin luokituksesta. Myös lonkan arvioinnin suorittanut Pawpeds -asiantuntija muuttui. Lars Audellin tilalle tuli Per Eksell vuonna 2014. Osa Grade 1 tuloksista voisi olla Rajatapaus, Boderline luokassa, jos tämä luokitus vielä olisi olemassa. Voi myös olla, että Per Eksell on hieman tiukempi arvioimaan kuin Lars Audell, koska tulokset huononevat vuodesta 2014.

Sukupuolten välinen ero

Naaraiden ja urosten välillä, huonojen lonkkien riskissä, on pieni ero. Naaraiden riski saada grade 2 tai 3 on 15,4 % verrattuna uroksiin, joilla on 17,3 % mahdollisuus grade 2 tai 3 tuloksiin.

Kaavio 4 esittää terveysohjelman kokonaismäärät sen koko keston ajalta.

Kaavio 4: HD sukupuolittain

Koska sukupuolilla näyttää olevan suurin ero grade 2 ja 3 tuloksissa, seuraava kaavio näyttää grade 2 + 3 kehityksen vuosien varrella, uroksille ja naaraille erikseen. Katso alla oleva kaavio 5. 

Kaavio5: Grade 2 + 3 jaettuna eri vuosille ja sukupuolittain

Ikäero

Seuraava kaavio näyttää eron eri ikäisillä. PawPeds antaa alustavan tuloksen ennen 10 kuukauden ikää, jota voit tarkastella kaavion 6 ensimmäisessä palkissa. Huomaa, että huono lonkkaisuus (grade 2 + 3) näkyy jo hyvin varhaisessa iässä. Jotkut kasvattajat ovat sitä mieltä, että kissa olisi parempi testata vasta 4 - vuotiaana, koska Maine Coon kasvaa 4 - vuotiaaksi asti. Kaaviosta 5 käy ilmi, että normaali lonkkaisten kissojen määrä oli suunnilleen sama, kun ne testattiin 1–2 vuoden iässä tai 3–4 vuoden iässä.

Kaavio 6: HD ikäryhmittäin

Mitä tämä kaavio kertoo? Tulkintani mukaan tämä kaavio osoittaa, että HD on suurelta osin geneettinen ongelma, koska vakava HD on nähtävissä jo alle 10 kuukauden ikäisellä kissanpennulla. Kun tarkastelet varsinaisia tuloksia (> 10 kuukautta), on havaittavissa tasainen suuntaus, joka vaihtelee 1–11 % tulosta kohden eri ikäryhmille. Mutta jos ongelma olisi VAIN geneettinen, normaalilonkkaisella kissalla pitäisi olla normaali tulos myös vanhempana. Tuloksista on kuitenkin nähtävissä, että normaali lonkkaisten kissojen määrä pieneen noin 10 % iän myötä. Niiden painon nousu tai nopea kasvu voi selittää eroa. Ympäristötekijät kuten liukkaat lattiat, onnettomuudet, heikkolaatuinen ruoka tai raskauden aikaisen painon kuormitus voivat vaikuttaa.

On myös nähtävissä, että grade 3, sairaiden kissojen määrä on noin 3–4 kertaa suurempi vanhemmalla iällä. Niveltulehdus voi vahingoittaa lonkkaniveltä ajan myötä, mikä voi pahentaa lonkan luokitusta, kun kissa vanhenee.

Maakohtaiset erot

Kaavio 7: HD maittain

Tämä kaavio näyttää testatut kissat maittain, asuinmaan mukaan (ei syntymämaan). Kiinnitä huomiota, että 48,1 % kaikista HD - testituloksista on Ruotsista. Ruotsilla ja ruotsalaisella jalostusohjelmalla on suuri vaikutus HD - terveysohjelman kehittämiseen ja tämän analyysin tulokseen. Ranskassa on eniten kissoja, jotka saivat grade 3 tuloksen (suhteessa testattuihin kissoihin). Uusi -Seelannissa on eniten normaali lonkkaisia ja Norjassa vähiten. Tanskassa kissoilla on suhteessa vähiten grade 2 ja 3 tuloksia. Kaiken kaikkiaan suuria eroja ei ole havaittavissa. Erittäin selvästi näkyy se, että maissa, joissa HD-terveysohjelmaan osallistutaan vähän, tulokset ovat huonoimpia. (katso palkki: Muut maat, 3,5 %).

Kaavio 8: HD grade 2 & 3 maittain

Kaavio 8 on sama kuin numero 7, mutta se näyttää vain grade 2 ja 3 tulokset, jolloin maakohtainen vertailu on helpompaa. Maan vieressä oleva prosenttiosuus osoittaa, mikä on maan osuus terveysohjelman HD-testatuista kissoista. Olisi mielenkiintoista tietää, onko maiden välillä eroja, jotka voivat vaikuttaa kissojen lonkkaniveliin (pentujen kasvatus, ympäristö, ruoka).

HD: n perintö kahdessa sukupolvessa

Nyt päästään toiseen mielenkiintoiseen asiaan. Genetiikkaa ja perinnöllisyys. Yllä olevien perusteella saatat alkaa miettimään, voiko HD: n estää? Katsotaan, kuinka kasvattajien valinnat voivat vaikuttaa jälkeläisten lonkkiin. Katsotaan kahta sukupolvea, vanhempia ja heidän jälkeläisiään, ja kuinka vanhempien lonkkien tilanne vaikuttaa seuraaviin sukupolviin.

Kaavio 9: HD vanhempien yhdistelmien mukaan

Kaaviossa 9 jokainen palkki näyttää eri testituloksen saaneiden vanhempien yhdistelmän. Ensimmäinen palkki näyttää sellaisten jälkeläisten tilanteen, joiden vanhempien lonkkien tilanne ei ole tiedossa. Noin 54 % jälkeläisistä on normaalilonkkaisia. Toinen palkki näyttää jälkeläisten tilanteen, kun toisella vanhemmalla on normaalit lonkat ja toisen vanhemman lonkkien tilanne ei ole tiedossa. Nähdään, että toisen normaalilonkkaisen vanhemman myötä mahdollisuus saada normaalit lonkat, nousee 68 %:n. Palkki 7 näyttää, että jos molemmilla vanhemmilla on normaalit lonkat, normaalien lonkkien osuus jälkeläisillä nousee 74 %:n. Nyt osaat lukea tätä kaaviota. Valkoinen katkoviiva näyttää, kuinka monta jälkeläistä testattiin kullekin yhdistelmälle. Tämä luku on myös kirjoitettu jokaisen palkin alle (N = ...). Joistain yhdistelmistä, joita PawPeds -terveysohjelma ei suosittele (kuten grade1 x grade 3), on hyvin vähän tietoja. Ei ole paljon kasvattajia, jotka tekevät näitä vaarallisia yhdistelmiä. Nämä pylväät ovat siksi epäluotettavampia, mutta voivat silti antaa jonkin verran viitteitä siitä, miksi niitä ei suositella.

Kaaviosta 9, voi päätellä, että kasvattaja voi merkittävästi pienentää jälkeläisten HD - riskiä valitsemalla oikeat yhdistelmät. Samalla nähdään, että HD: tä ei voida täysin estää. Jopa HD N/N - yhdistelmissä on edelleen pieni 2,5%: n riski jälkeläisten saada grade 3 HD.

Kaavio 10: HD jaettuna eri vuosille - vanhemmista joiden HD statusta ei tunneta

Kaaviossa 10 nähdään kaavion 9 ensimmäinen palkki jaettuna eri vuosille eli tulokset 1902 kissasta, joiden kummankaan vanhemman lonkkien HD-statusta ei tiedetä. Tämän kaavion avulla näkee, miten HD tilanne on kehittynyt. Tämä kaavio voidaan nähdä edustavan koko Maine Coon rodun todellisuutta, koska tässä on laaja otos kissoista, joiden vanhempien lonkkastatusta ei tunneta. Päästäksemme lähemmäs totuutta täytyisi tarkastella useampia sukupolvia, mutta tätä voidaan silti pitää hyvänä tilannekuvana. Suurimman osan lonkkastatus on tuntematon, sillä vain pieni osa kasvattajista testaa HD:tä.

Esille nousee siis alaspäin menevä suuntaus. Katsottaessa kokonaismäärää ensimmäisessä palkissa oikealla, tilanne näyttää optimistiselta, mutta valitettavasti se on keskiarvo ja nykytilanne on menossa huonompaan suuntaan. Vuosina 2004–2014 normaalien lonkkien mahdollisuus oli 50–70 %, jos vanhempien lonkkien tulokset eivät olleet tiedossa. Vuosina 2015–2020 sama mahdollisuus on laskenut 32–52 %:n. Uusien testaamattomien linjojen mahdollisuus saada normaali tulos on siis nykyisin paljon pienempi. Kun kissa HD testataan PawPedsin terveysohjelmassa, on 30 %:n mahdollisuus saada melko vakavasti tai vakavasti vialliset lonkat.  Teoriassa tämä on siis ainakin yksi pentueen pentu, jos vanhempia ei ole HD testattu, mikä on todella vakava ongelma!

Kaavio 11: HD jaettuna eri vuosille- vanhemmista joilla normaalit lonkat

Kaaviossa 11 on tarkasteltu testituloksia 1067 kissasta, joiden molemmilla vanhemmilla on normaalit lonkat (palkki nro 7 kaaviossa 9). Nämä tulokset ovat kaikki kasvattajilta, jotka testaavat vähintään kaksi sukupolvea. Nämä tulokset ovat parhaita verrattuna kaikkiin muihin vanhempien yhdistelmiin. Tässäkin kuitenkin näkyy lonkkien huononemisen suuntaus, vähemmän jyrkkänä kuin kaavoissa 10, mutta silti havaittavissa. Kaavioiden 11 ja 10 vertailu osoittaa selvästi, mikä positiivinen vaikutus HD N/N eli normaali lonkkaisilla vanhemmilla on jälkeläisiinsä. Valkoinen katkoviiva kertoo, että N/N x N/N yhdistelmien määrä on vähentynyt vuosina 2018 ja 2019, mikä on huolestuttavaa.

Johtopäätökset

Tämä analyysi osoittaa, että perinnöllisyydellä on suuri merkitys HD: n kehittymisessä. Se osoittaa, että kasvattajat voivat vaikuttaa HD:n esiintyvyyteen. Sitä ei voida täysin estää, mutta sitä voidaan vähentää. Tilanne ei kuitenkaan ole parantunut vuosien varrella, päinvastoin, suuntaus on huononemaan päin. Tämä tarkoittaa, että on aika toimia. Meidän täytyy tulla tietoisiksi tästä ongelmasta ja yrittää kääntää kehityksen suunta ennen kuin ongelma suurenee entisestään. Jos kasvattajat eivät vapaaehtoisesti testaa HD:tä, ongelma voi tulla niin suureksi, että yhdistysten on tehtävä se pakolliseksi. FIFe on yrittänyt tehdä HD:tä pakolliseksi testiksi, mutta asia on tällä erää jäissä. Tietyillä koiraroduilla HD ongelmat ovat olleet suuria jo kauan, mikä on johtanut HD testien pakolliseksi määräämiseen. Toivottavasti Maine Coon kasvattajat eivät anna tilanteen ajautua siihen saakka vaan hyödyntävät tämänhetkistä vapauttaan ja toimivat vastuullisesti.

Pohdintaa MCO -kasvattajille

Viime vuosina on nähty, että jos noudatamme PawPedsin HD terveysohjelman suosituksia, meidän on suljettava 20–25 % testatuista MCO jalostuskannoistamme. Onko meillä varaa jättää pois niin paljon jalostuskissoja, varsinkin kun näillä on laajasti testatut taustat, arvokkaista laajan geenipohjan omaavista linjoista? Toisaalta, jos höllennämme nykyisiä kasvatussuosituksia, pystymmekö kääntämään kehityksen suunnan, jos siihen koko ajan tuodaan lisää HD:tä. Tämä on kaksiteräinen miekka, josta täytyy keskustella ja käsitellä asia huolellisesti.

Voidaanko tästä analyysistä tehdä johtopäätöksiä rodun terveydestä HD:n suhteen?

Tätä analyysiä ei voi käyttää johtopäätöksen tekemiseen rodun tilanteesta. Terveystietokantaa käyttävät enimmäkseen kasvattajat, jotka seuraavat HD tilannetta terveissä jalostuskissoissaan. Tämä tarkasteltu joukko koostuu ainoastaan kissoista, jotka testataan Pawpeds HD -terveysohjelman puitteissa. Näistä testatuista kissoista saamme rehellisen kuvan, koska kasvattajat allekirjoittavat julkaisuluvan PawPedsiin ennen kuin tietävät tuloksen. Huonojen tulosten esittämättä jättäminen tai muuten peittely on tämän vuoksi vaikeaa. Tämä analyysi koskee ainoastaan rotukissoja. Emme tiedä päteekö sama rotuun kuulumattomille tai sellaisille kissoille, joita ei testata terveysohjelmassa. Voidaan olettaa, että HD grade 2- ja 3 on suurempi rotuun kuulumattomilla tai testaamattomilla linjoilla pelkästään siksi, koska näitä tai näiden HD statusta ei tunneta. On ainoastaan hyvin vähän rekisteröimättömien kissojen kasvattajia, jotka testaavat HD:tä ennen pentueen teettämistä (en ole tavannut vielä yhtään). Kaaviossa 9 nähdään, että HD löydöksen mahdollisuus on suurempi silloin kuin vanhempien lonkkien tilaa ei tunneta verrattuna siihen, että vanhemmat on testattu. Huomioon ottaen kaikki mitä kaavioissa nähdään, rodun tila voisi näyttää vielä huonommaltakin kuin miten se kuvautuu tässä artikkelissa.

Jatkuu...

HD - analyysin osassa 2 tarkastelen tarkemmin periytymistä useammassa sukupolvessa. Teen tämän yhteistyössä muiden kasvattajien kanssa, sillä muuten työmäärä olisi liian suuri. Katsomme myös, löytyykö yhteyttä sisäsiitoksen ja HD:n välillä ja vaikuttaako kloonien määrä HD:hen. Saatamme löytää myös muita mielenkiintoisia tekijöitä. Älä epäröi olla yhteydessä, jos sinulla on ehdotus tai johtolanka, mitä etsiä. Kerro myös, jos haluat auttaa seuraavan osan kanssa, niin saisimme sen julkaistua sen nopeammin.

Kirjoittanut: Debbie Sprenger

Kääntänyt: Elisa Haapanen